Pienen taukoilun jälkeen ajattelin taas herätellä tätä blogia eloon. Ratsastuspuolella Tomppa alkaa taas toimia koko ajan paremmin, mutta on edelleen todella jäykkä ennen kuin taivuttelee kunnolla. Laukat ei ole aikoihin pyörinyt noin hyvin! Lisäksi poni alkaa ihan pikkuhiljaa herkistyä pohkeelle, tänään ratsastin ensimmäistä kertaa kunnolla ilman kannuksia pitkään aikaan eikä juurikaan ollut ongelmia muuta kuin nimenomaan taivuttelussa.
Olen myös hieman miettinyt, mitä oikeasti hevoseltani ja itseltäni haluan. Tomppa on parantunut hurjasti, ja oma ratsastustaitonikin jonkin verran, mutta hirveästi on vielä puutteita molemmissa. Ennen olen treenannut veren maku suussa tulevaa kisakautta varten, mutta nyt "heräsin" ajattelemaan, haluanko sittenkään vain treenata kisoja varten. Mietittyäni tulin siihen tulokseen, että tästä lähtien harrastan Tompan kanssa vain ns. "hyvän mielen kouluratsastusta"(tottakai siis kaikkea muutakin touhuilua siinä ohella, mutta siis sileällä ratsastusta ajatellen). Haluan tehdä sitä, mikä on itselleni ja hevoselle kivaa, en painaa hulluna pakosta hiki hatussa. Se ei ole kivaa.
Jatkan silti säännöllistä valmentautumista ja aion varmastikkin myös kisata tulevalla kaudella, mutta en aseta itselleni tai Tompalle niin kovia tavoitteita kuin olin ensin ajatellut. Mennään vain hyvällä mielellä ja niillä taidoilla mitä on, eikä ruveta yrittämään liikaa :)
Mitäs muuta meille kuuluu? Tompalla on ensi maanantaina varattuna aika klinikalle, katsotaan vihdoin mikä siellä mahassa oikein on kun kuraaminen ei vain lopu. Välillä maha on parempi, mutta melkein poikkeuksetta vettä tulee suoliston läpi. Melkein kaikkea on kokeiltu; heinä on vaihdettu säilöstä kuivaan, kauraton täysrehu, pellava, psyllium, erilaiset maitohappobakteerit... Toivottavasti klinikalla löytyy vastaus tähän.
Sitten blogiin on tulossa muutoksia:
- Uusi banneri ja ulkoasu
- Blogin nimi vaihtuu, mutta vain hieman; uusi nimi on Tahtia tavoitellen, eli blogin osoitekkaan ei muutu :)
Moni on myös kysellyt, miksei Oona ole kirjoittanut pitkään aikaan. Kun aloitimme blogin kirjoittamisen, sovimme ettemme ota paineita blogiin kirjoittamisen suhteen, ja kirjoitamme silloin kun siltä tuntuu. Eli kirjoittakoon Oona silloin kun itse haluaa :)
Valitettavasti taaskaan ei ole uusia kuvia, joten saatte pärjätä pelkällä tekstillä.
29. tammikuuta 2013
13. tammikuuta 2013
Vihdoin alkaa sujua!
2 kuukautta ollaan Tompan kanssa väännetty kättä siitä, kumpi määrää tahdin ja mihin kuljetaan ratsastaessa. Välillä on lähdetty maneesista raivosta kiehuen, toisinaan taas itku kurkussa. Kädet on kipeytyneet Tompan ainaisesta painamisesta, ja välillä jouduttiin turvautumaan jopa kovempaan kuolaimeen kun suuhun ei ollut minkäänlaista kontrollia. Taipumisesta ei ollu tietoakaan ja poni hädin tuskin edes kääntyi.
Viime maanantaina jouduin sitten näyttämään sille kunnolla kaapin paikan. Yli tunnin menin vain käyntiä ja vähän ravia, taivuttelin, tein väistöjä ja avotaivutuksia, raviympyröitä, pysähdyksiä, peruutuksia. 40 minuutin jälkeen Tomppa antoi iihan pikkkuisen myöten, joten lopetin heti pieneen edistymiseen. Aloin jo välissä epäilemään omia ratsastustaitojanikin; enkö vain kerta kaikkiaan osaa ratsastaa? Mihin taidot ovat yhtäkkiä kadonneet? Tompan kyllästymistäkään se ei voinut olla, koska pidin sillä kahden viikon kevyemmän pätkän - vain ilman satulaa, kävelytystä ja vapaata.
Eilen sitten kiipesin ensimmäistä kertaa maanantain jälkeen kunnolla varustautuneena selkään, peläten taas pahinta. Sainkin yllättyä iloisesti, sillä poni olikin tainnut kyllästyä temppuiluun. Tomppa oli koko 45min ajan todella pehmeä kädelle, myötäsi, taipui, nosteli jalkojaan ravissa ja kulki rennosti. Myöskään laukka ei ole ollut niin hyvä aikoihin! Meinasin oikeasti itkeä onnesta laukkojen jälkeen, kun senkin kanssa on tuskailtu kun ei pyöri. Nyt se meni oikein pyöreää, kolmetahtista laukkaa. Tämä kyllä osoitti, että työ palkitaan.
Tänään annoin eilisen kunniaksi Tompan mennä kevyemmin, ja kävin juoksuttamassa sitä liinassa kentällä, jossa on polviin asti lunta. Ponilla meinasi tosin olla hieman ylimääräistä virtaa - se vain pukitteli ja pomppi ja loikki aivan onnessaan ja meinasin itse kuolla nauruun kun ponilla oli niin hauskaa!
Eilisen perusteella alan olla toiveikas alkavan kisakauden suhteen. Viime kaudella emme päässeet yksiinkään koulukisoihin, mutta tänä vuonna siihen tulee muutos!
Viime maanantaina jouduin sitten näyttämään sille kunnolla kaapin paikan. Yli tunnin menin vain käyntiä ja vähän ravia, taivuttelin, tein väistöjä ja avotaivutuksia, raviympyröitä, pysähdyksiä, peruutuksia. 40 minuutin jälkeen Tomppa antoi iihan pikkkuisen myöten, joten lopetin heti pieneen edistymiseen. Aloin jo välissä epäilemään omia ratsastustaitojanikin; enkö vain kerta kaikkiaan osaa ratsastaa? Mihin taidot ovat yhtäkkiä kadonneet? Tompan kyllästymistäkään se ei voinut olla, koska pidin sillä kahden viikon kevyemmän pätkän - vain ilman satulaa, kävelytystä ja vapaata.
Eilen sitten kiipesin ensimmäistä kertaa maanantain jälkeen kunnolla varustautuneena selkään, peläten taas pahinta. Sainkin yllättyä iloisesti, sillä poni olikin tainnut kyllästyä temppuiluun. Tomppa oli koko 45min ajan todella pehmeä kädelle, myötäsi, taipui, nosteli jalkojaan ravissa ja kulki rennosti. Myöskään laukka ei ole ollut niin hyvä aikoihin! Meinasin oikeasti itkeä onnesta laukkojen jälkeen, kun senkin kanssa on tuskailtu kun ei pyöri. Nyt se meni oikein pyöreää, kolmetahtista laukkaa. Tämä kyllä osoitti, että työ palkitaan.
Tänään annoin eilisen kunniaksi Tompan mennä kevyemmin, ja kävin juoksuttamassa sitä liinassa kentällä, jossa on polviin asti lunta. Ponilla meinasi tosin olla hieman ylimääräistä virtaa - se vain pukitteli ja pomppi ja loikki aivan onnessaan ja meinasin itse kuolla nauruun kun ponilla oli niin hauskaa!
Eilisen perusteella alan olla toiveikas alkavan kisakauden suhteen. Viime kaudella emme päässeet yksiinkään koulukisoihin, mutta tänä vuonna siihen tulee muutos!
 |
| valitettavasti ei ole uusia kuvia |
5. tammikuuta 2013
Paluu arkeen
Heissan! Joulu ja uusivuosi meni oikeinkin kivasti, mutta nyt on aika palata arkirytmiin niin koulun kuin ratsatuksen suhteen. Tomppa on ollut nyt pari viikkoa 17.12. olleen Susanna Kuparin valmennuksen jälkeen ollut lomalla kouluväännöstä, olen vain mennyt ilman satulaa tai käynyt taluttelemassa tai irtojuoksuttamassa tms., koska Tomppa alkoi tuntua totaalisen väsyneeltä kouluiluun. Tosin minun ollessa Etelä-Suomessa saimme kaverini Miian kanssa extempore-idean, ja hän meni Tompalla Maija Kärkkäisen kouluvalmennukseen. Tosin se taisi olla huono veto kevyemmän pätkän jälkeen, Tomppa oli ollut todella tahkea ja vastahakoinen myötäämään. Siispä päätin että on aika palata ruotuun, ja alan treenaamaan ponin kanssa taas enemmän koulupuolta.
Tavoitteena olisi päästä siihen pisteeseen, että keväällä voisimme kokeilla Tompan kanssa ensimmäisiä koulukisoja. Valmennuksissa käyn edelleen kerran tai pari kuussa (Susanna Kupari & mahd. Anna Hälvä), ja muuten treenailen itsenäisesti / pyydän kaveriani tulla huutelemaan ohjeita. Suunnitelma on, että 3-4 päivänä viikossa mentäisiin sileällä, 1-2 krt/vko puomeja/kavaletteja, 1 vapaa ja 1 taluttelu/maastopäivä. Pari kertaa kuussa mentäisiin puomien sijaan ihan kunnolla esteitä.
Meillä on Tompan kanssa jäänyt maastoilu vähemmälle, syystä että tippumiseni jälkeen minulle on iskenyt pieni maastoilu- ja estekammo. Pari kertaa olen käynyt esim. raviradalla tai lentokentän suoralla (pitkä suora pätkä joka toimi ennen lentokenttänä), mutta siihen se on jäänytkin. Nyt sitten ruvetaan taas hakemaan maastoiluun tuntumaa, ensin taluttaen, pikkuhiljaa pidempiä lenkkejä taluttajan kanssa ja sitten voidaan kokeilla kaverin kanssa rauhallisia lenkkejä. Lisäksi alan hyppäämään itse useammin, ja koitan hakea siihenkin rohkeutta.
Tähän loppuun vielä loppukevennykseksi ennen joulua ottamiani kuvia Miiasta ja hänen vuokrahevosestaan, eikä kaikki olekaan ihan tavanomaisia poseerauskuvia ;D
Tavoitteena olisi päästä siihen pisteeseen, että keväällä voisimme kokeilla Tompan kanssa ensimmäisiä koulukisoja. Valmennuksissa käyn edelleen kerran tai pari kuussa (Susanna Kupari & mahd. Anna Hälvä), ja muuten treenailen itsenäisesti / pyydän kaveriani tulla huutelemaan ohjeita. Suunnitelma on, että 3-4 päivänä viikossa mentäisiin sileällä, 1-2 krt/vko puomeja/kavaletteja, 1 vapaa ja 1 taluttelu/maastopäivä. Pari kertaa kuussa mentäisiin puomien sijaan ihan kunnolla esteitä.
Meillä on Tompan kanssa jäänyt maastoilu vähemmälle, syystä että tippumiseni jälkeen minulle on iskenyt pieni maastoilu- ja estekammo. Pari kertaa olen käynyt esim. raviradalla tai lentokentän suoralla (pitkä suora pätkä joka toimi ennen lentokenttänä), mutta siihen se on jäänytkin. Nyt sitten ruvetaan taas hakemaan maastoiluun tuntumaa, ensin taluttaen, pikkuhiljaa pidempiä lenkkejä taluttajan kanssa ja sitten voidaan kokeilla kaverin kanssa rauhallisia lenkkejä. Lisäksi alan hyppäämään itse useammin, ja koitan hakea siihenkin rohkeutta.
Tähän loppuun vielä loppukevennykseksi ennen joulua ottamiani kuvia Miiasta ja hänen vuokrahevosestaan, eikä kaikki olekaan ihan tavanomaisia poseerauskuvia ;D
 |
| Riia-neiti meinasi innostua vähän liikaakin :-D |
 |
| Kaikki muumit laaksossa...? r. Legend |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)