Nyt sitä on alkanut pikkuhiljaa huomaamaan miten alan vihdoin kehittyä Hurran kanssa; jalka ei vatkaa ja ylävartaloni pysyy jo suhteellisen suorassa. Muistan kantaa kädet, mutta toisinaan vielä unohdan ulko-ohjan tuen, mikä on Hurran kanssa tärkeää. Eilisiä kuvia katsellessani tuli silti hyvä mieli siitä, että alan näyttää jo vähän fiksummalta Hurran selässä. Ratsastaessakin oli pitkään aikaan sellainn tunne, että ehkä mä osaanki jotain.. :)
Eilen tehtiin Hurran kanssa väistöjä, paljon ravi-seis-ravi siirtymisiä ja pääty-ympyröitä. Aluksi Hurra oli vähän kova pohkeille, mutta väistättelyn jälkeen pohje meni hyvin läpi. En oikeen osaa muuta sanoa kuin että tosi hyvä fiilis taas jäi! Antaa kuvien puhua puolestaan :)
Voi vammanaama.. :D |
Jee, enpähän ainakaan tuijota niskaa ! |
Tän kuvan kohdalla tuli itselle wau-reaktio; Hurra on kuolaimella, ja liikkuu reippaasti ja rentona! Eikä mun istuntakaan ihan pyllyllään ole, kerrankin :D Naama oli kuitenkin suttaamisen arvoinen. |
Ja laukka pyörii!
Taputukset onnistuneen laukkaharjoituksen jälkeen (prkl, unohin laittaa hiukset kiinni) |
Parin viikon sisällä sitten tulossa varustepostaus! Meitsi lähtee nyt kouluun, ja viikonloppu menee 18-vuotis synttäreiden mennessä.. :)