Tomppa lopetetaan ennen talvea.
Päätös ei ole todellakaan helppo, mutta loppujen lopuksi se on hevosen kannalta oikea. Tomppa on jo iäkäs, jalat ovat aina olleet vähän huonot, eikä paranemisen merkkejä ole näkynyt koko ontumisen aikana. Olemme myös miettineet uudelleen klinikalla käyttämistä, mutta totuushan on että nivelrikko ei parane. Jos se piikitettäisiin, se saattaisi kestääkin taas pari kuukautta käyttöä, mutta kohta se pitäisi taas piikittää uudestaan. Turha siis kiusata vanhaa hevosta.
Tompasta jää monelle varmasti hyviä muistoja; niin Aaltokankaan tuntiratsastajille, kuin meidän tallilla oleville ja muille Tompalla ratsastaneille. Olen kokenut Tompan kanssa ison kehitysprosessin, ja olen kiitollinen, että olen saanut tehdä sen Tompan kanssa.
Tämän tekstin kirjoittaminen ja Tompan kohtalon ajatteleminen tuntuu vaikealta. Mutta tärkeintä on, että tiedän, että kohta rakkalla ystävälläni on hyvä olla.
Kiitos kaikille blogiani seuranneille, että olen saanut jakaa näinkin ison lukijajoukon kanssa matkani Tompan kanssa. Blogia en poista, vaan jätän sen jotta voin vielä paremmin muistella hetkiä Tompan kanssa. Uutta hevosta en tule ostamaan, mutta minulla on tiedossa ratsastettava hevonen, jolle saatan perustaa oman blogin. Informoin siitä sitten tässä blogissa.
