Onnistumisia ja onnen kyyneleitä

laatu ei päätä huimaa mutta koittakaa kestää...

kaunis "nousen juuri kevennykseen" - asento :D

jalka...

Tässä kuvia ja videokoostetta tästä päivästä. Kun kokosin tuota videota ja katselin sitä ennen julkaisua, sain oikeasti nieleskellä kyyneleitä (ilonkyyneleitä!) kun ajattelin, kuinka hieno Tompasta on tullutkaan. Onko tämä tosiaan se sama hevonen joka vielä noin vuosi sitten vaikutti elämänilon kadottaneelta, toivottomalta tapaukselta? Joka ei tosiaankaan tuntunut aluksi unelmien hevoselta? Jonka kanssa teki mieli vain lyödä hanskat tiskiin ja luovuttaa? 

Tänään, kun laukkasin Tompalla ja tunsin miten se astui alleen aivan erilailla kuin ennen, tunsin suurta tyytyväisyyttä myös itseeni. Näinkin lyhyessä ajassa (mutta suuren työn tuloksena) Tompasta on kuoriutunut aivan eri hevonen, temperamenttia löytyy, samoin potentiaalia niin este- kuin koulupuolelle, erityisesti kouluun. Mutta se ei olisi pystynyt siihen itse. En tietenkään halua vain itseäni kehua, mutta onhan mun täytynyt jotain sen kanssa tehdä oikeinkin, että tähän on päästy. Olen myös itse kehittynyt paljon Tompan kanssa, kumpikin on auttanut toisiaan eteenpäin. Tottakai meillä on vielä paljon opittavaa, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Tulin myös ajatelleeksi, että mitä jos olisimme sittenkin saanut jonkun kolmesta hevosesta, joita ensin harkitsimme ottaa ylläpitoon puoleksi vuodeksi? Olisin ollut jo lähes vuoden ilman hevosta. Enkä koskaan olisi tutustunut Tomppaan, jonka kanssa olen oppinut enemmän kuin minkään muun hevosen.

Tomppa on minun oma Unelmahevoseni ♥