Tuulinen lauantai ja hyvän mielen sunnuntai

Tuulinen Niemelänkylä 26.11., kuvassa Ellun talli

Jälleen kerran on nähty, että synkimmälläkin pilvellä on hopeareunat. Tomppa on viimeisen viikon ajan ollut kuin toinen hevonen! Liikkuu tosi sievästi ja reippaasti eikä muutenkaan vötkistele. Anna ratsasti sillä sunnuntaina, ja sen jälkeen oli todella herkkä pohkeelle ja liikkui pois tiekseen! Suunta kohti parempaa :)

Joulu sekä mun synttärit alkaa lähestyä reipasta tahtia, ja sitä myötä vahvistuneet joululahjatoiveet. Tässä siis toiveita:

Ambition Gold Medal - satulahuopa, Hööks

synttärilahjaksi Equi Comfort - saappaanvarret, Haukankallio

"maastoilua"

Sunnuntaina käytiin lentokentän suoralla ja hiekkatiellä tsippailemassa, heppa ei kummemmin reagoinut siihenkään. Lauantaina hypättiin pikkusen, mutta meinasi melkoista kiipeämistä olla kun oli niin tahkea. Kuntoa kun saa lisää ja massua pois nii hyvä siitä tulee :)

When dreams come true...

Likaiset kintut :D

Oli aika järisyttävä tunne, kun vetoauto ja kuljetuskoppi saapui tallin pihaan ja sain itse purkaa hevosen kopista. Vasta silloin oikeastaan tajusin että jumalauta, tässä on mun oma hevonen! Siinä vaan taluttelin sitä hymy korvissa ja päässä kaiku koko ajan jesjesjesjesjes... Ja Tomppa käyttäytyi todella tyynesti; jos se osaisi kohtauttaa olkiaan niin se olisi varmaan tehnyt niin. Se rupesi heti mutustamaan heiniä karsinassa, eikä tarhassakaan ollut moksiskaan. Käytiin sitten vielä taluttelemassa Tomppaa pitkin varikkoa ja Eriika näpsi kuvia. Sillä hetkellä kyllä tuntu että oon maailman onnellisin tyttö (:

Huomenna olis tarkotus tutustua maneesiin ja ratsastella jonkun verran. Saapi nähdä mitä tulee (:

Se tunne kun...

... seitsemän vuoden hartaan toivomisen ja vuoden epäitoivoisen etsinnän jälkeen on kaupat sovittu ja hevonen tulossa huomenna kotiin!  Ihan mahtava fiilis :)

Ensimmäinen oma hevoseni tulee siis olemaan torinhannoverruuna Fantom, lempinimeltään Tomppa. Kun kävimme kokeilemassa Tomppaa, hevonen hurmasi heti luonteellaan. Hieman hitaanpuoleinen se koeratsastuksessa oli, mutta toisaalta se on ihan ymmärrettävää seitsemän-kahdeksan vuoden tuntiratsun uran jälkeen. Eiköhän se siitä piristy kun pääsee vain kahden ihmisen käyttöön. :)